Äärimmäisen kuvapitoinen Asahiyama-merkintä tulossa vielä myöhemmin tänään!!
maanantaina, tammikuuta 25, 2010
maanantaina, tammikuuta 11, 2010
Vuoden alkuun
Huhhuh, hei vaan kaikille taas.
Onpas ollut kerrankin niin kiirettä, että voi sanoa ettei ole kerenny päivittelemään täällä. öhöhö~
no jokatapauksessa, uusi vuosi siis. Tapasin ennen uutta vuotta Ann-sensein paikallisen tuttavan, jonka kautta tutustuin sitten heidän yhteiseen tuttavaansa. Ann-sensein olisi pitänyt tavata tämä yhteinen tuttu uudenvuoden jälkeen, mutta koska hän sairastui, niin nää naiset keksi pistää minut Ann-sensein sijaiseksi. Jes.
Noh, ei hätä ollut sen näköinen kuitenkaan. Tämä tuttava oli Tomomi, tietääkseni 35-vuotias, englannin opettaja. Tomomi soitteli mulle lauantaina 2.1. ja sovittiin, että menisin seuraavana päivänä uuvenvuenvisiitille hänen kotiansa Pippuun, joka on pieni kyläpahanen Asahikawan vieressä.
Sunnuntaina busseilin keskustaan, tapasin Tomomin, käytiin ostaan kakkua Tomomin äitin synttäreitten kunniaksi, ja sitten junailtiin ittemme Pippuun.
Tomomin koti on ilmeisesti perinteinen hokkaidolainen omakotitalo, jonka isänsä oli rakentanu. Siellä asustaa Tomomin lisäksi sen vanhemmat sekä isoäiti. Olivat tosi mukavia ja lepposia kaikki, isoäiti kiitteli minua koko ajan ja mongersi semmota vanhusjapania mulle ja oli kauhean ystävällinen ja ilonen. Vieläpä 90-vuotias! (En kehannu ottaa siellä kuvia vielä, mutta varmaan käyn sielä vielä uuvestaanki, ni sitte. Ainaki kaikki pyyteli että tulen sinne uuvesti :D )
Syötiin pienimuotonen lounas, Tomomi esitteli mulle vähän taloa, katottiin maratoonia telkkarista... ja sitte kävästiin Tomomin kans Pippun pyhätössä (äh toi pyhättö-sana kuulostaa vähän, hmm emt kehnolta, mutta siis niin, shrine/jinja.) Japanilaisehan siis käy näissä mestoissa uutena vuotena, toivomassa asioita ja ostamassa ennustuksia, ja näin. Siellä oli nätti mökki jossa roikkuu katosta iso köysi, ja sitä häätyy sitte ravistaa ja sen päässä oleva kello siinä vähän sitte kumajaa. Sitte heitetään vähän rahaa semmoseen laatikkoon, kumarretaan, lyyään käsiä yhteen kaks kertaa, toivotaan jotain ittekseen, sitte kumarretaan kaks kertaa ja thäts it. (wau mun selittämistaidot kukoistaa taas, anteeksi). Ostin myös itelle vuoden ennusteen, ja luvassa siis pientä onnea. wuhuu.
Tomomi :>
Että semmosta oli siellä, niin. Viime keskiviikkona menin sitte Ann-sensein kans kimonokauppaan. Tämä hänen ystävättärensä oli siellä myös, sekä eräs toinen vaimo, joka oli tämmönen kimononpukemisosaaja. Tämä vaimoke oli lähdössä kolmeksi päiväksi Tromssaan, Norjaan, ja kyseli, että mahtaisiko se siellä nähä niitä revontulia.. :D ja Suomestaki puheltiin tietysti, ja kaikennäkösestä muustaki... ja niin, sain kokeilla paria kimonoakin sitte. ja Kimura-san, kenen kaupassa olimme, anto mulle yhen lahjaksi! (tosin se oli semmonen tynkky 500 jenin halpiskimono, mutta kuitenki!)
Kimura-san tässä vasemmalla oli siis kaupan omistaja. Siellä myös Hirota-san ja Ota-san.
Heh, hyväksi havaittu pose?
Tämä sopi kaikkien mielestä mulle tosi hyvin, ko olen niin kalvakka :'D kyllä mieki siitä tykkäsin, mutten hinnasta (20 000 jeniä). Ehkäpä löytys jostain halvalla käytettyjä kimonoita sitte ko Eeva tulee mestoille.
Torstaina tapasin taas Tomomin. Oltiin sovittu, että menen sen englannin tunnille vieraaksi, että voivat oppilaat harjotella smalltalkkia tuntemattomien kans. Ennen tuntia mentiin italialaiseen ravintolaan, ja sain pitkästä aikaa syödäkseni pitsaa!!! PITSAA!!! ahh, mie olen niin kaivannu sitä. jes! Sain myös Tomomilta siistin laukun, josta kans oltiin puhuttu aiemmin, että hän mulle sellaisen hankkii, kun tunnilleen vierailemaan suostuin. (minusta kyllä vähän liikaa annettu, mutta, noh :'''3) Tosi ihanaa <3<3<3
Kuviot laukussa on jotain ainujen käyttämistä kuvioista kehiteltyjä. ainut on siis Hokkaidolla elänyt alkuperäiskansa.
Päivällisen päälle busseilimme jonku matkaa sairaalalle, ja siellä sitten yhdessä kokoustilassa pidettiin englannintunti, jonne ilmaantu peräti kolme oppilasta! Jotain farmaseutteja olivat, tai sensuuntasta toimintaa kuitenkin. Lisäksi minua ilahdutti kahviautomaatista saamaani teetä hörppiessä kuppiin printattu engris (=japanilaisten Google Translate -laatuinen englanninosaaminen).
Tämmöstä. Kävin eilen Ann-sensein ja Tomomin kanssa Asahiyaman eläinpuistossa, mutta siitä reissusta lisää myöhemmin.
Onpas ollut kerrankin niin kiirettä, että voi sanoa ettei ole kerenny päivittelemään täällä. öhöhö~
no jokatapauksessa, uusi vuosi siis. Tapasin ennen uutta vuotta Ann-sensein paikallisen tuttavan, jonka kautta tutustuin sitten heidän yhteiseen tuttavaansa. Ann-sensein olisi pitänyt tavata tämä yhteinen tuttu uudenvuoden jälkeen, mutta koska hän sairastui, niin nää naiset keksi pistää minut Ann-sensein sijaiseksi. Jes.
Noh, ei hätä ollut sen näköinen kuitenkaan. Tämä tuttava oli Tomomi, tietääkseni 35-vuotias, englannin opettaja. Tomomi soitteli mulle lauantaina 2.1. ja sovittiin, että menisin seuraavana päivänä uuvenvuenvisiitille hänen kotiansa Pippuun, joka on pieni kyläpahanen Asahikawan vieressä.
Sunnuntaina busseilin keskustaan, tapasin Tomomin, käytiin ostaan kakkua Tomomin äitin synttäreitten kunniaksi, ja sitten junailtiin ittemme Pippuun.
Tomomin koti on ilmeisesti perinteinen hokkaidolainen omakotitalo, jonka isänsä oli rakentanu. Siellä asustaa Tomomin lisäksi sen vanhemmat sekä isoäiti. Olivat tosi mukavia ja lepposia kaikki, isoäiti kiitteli minua koko ajan ja mongersi semmota vanhusjapania mulle ja oli kauhean ystävällinen ja ilonen. Vieläpä 90-vuotias! (En kehannu ottaa siellä kuvia vielä, mutta varmaan käyn sielä vielä uuvestaanki, ni sitte. Ainaki kaikki pyyteli että tulen sinne uuvesti :D )
Syötiin pienimuotonen lounas, Tomomi esitteli mulle vähän taloa, katottiin maratoonia telkkarista... ja sitte kävästiin Tomomin kans Pippun pyhätössä (äh toi pyhättö-sana kuulostaa vähän, hmm emt kehnolta, mutta siis niin, shrine/jinja.) Japanilaisehan siis käy näissä mestoissa uutena vuotena, toivomassa asioita ja ostamassa ennustuksia, ja näin. Siellä oli nätti mökki jossa roikkuu katosta iso köysi, ja sitä häätyy sitte ravistaa ja sen päässä oleva kello siinä vähän sitte kumajaa. Sitte heitetään vähän rahaa semmoseen laatikkoon, kumarretaan, lyyään käsiä yhteen kaks kertaa, toivotaan jotain ittekseen, sitte kumarretaan kaks kertaa ja thäts it. (wau mun selittämistaidot kukoistaa taas, anteeksi). Ostin myös itelle vuoden ennusteen, ja luvassa siis pientä onnea. wuhuu.
Tomomi :>
Että semmosta oli siellä, niin. Viime keskiviikkona menin sitte Ann-sensein kans kimonokauppaan. Tämä hänen ystävättärensä oli siellä myös, sekä eräs toinen vaimo, joka oli tämmönen kimononpukemisosaaja. Tämä vaimoke oli lähdössä kolmeksi päiväksi Tromssaan, Norjaan, ja kyseli, että mahtaisiko se siellä nähä niitä revontulia.. :D ja Suomestaki puheltiin tietysti, ja kaikennäkösestä muustaki... ja niin, sain kokeilla paria kimonoakin sitte. ja Kimura-san, kenen kaupassa olimme, anto mulle yhen lahjaksi! (tosin se oli semmonen tynkky 500 jenin halpiskimono, mutta kuitenki!)
Kimura-san tässä vasemmalla oli siis kaupan omistaja. Siellä myös Hirota-san ja Ota-san.
Heh, hyväksi havaittu pose?
Tämä sopi kaikkien mielestä mulle tosi hyvin, ko olen niin kalvakka :'D kyllä mieki siitä tykkäsin, mutten hinnasta (20 000 jeniä). Ehkäpä löytys jostain halvalla käytettyjä kimonoita sitte ko Eeva tulee mestoille.Torstaina tapasin taas Tomomin. Oltiin sovittu, että menen sen englannin tunnille vieraaksi, että voivat oppilaat harjotella smalltalkkia tuntemattomien kans. Ennen tuntia mentiin italialaiseen ravintolaan, ja sain pitkästä aikaa syödäkseni pitsaa!!! PITSAA!!! ahh, mie olen niin kaivannu sitä. jes! Sain myös Tomomilta siistin laukun, josta kans oltiin puhuttu aiemmin, että hän mulle sellaisen hankkii, kun tunnilleen vierailemaan suostuin. (minusta kyllä vähän liikaa annettu, mutta, noh :'''3) Tosi ihanaa <3<3<3
Kuviot laukussa on jotain ainujen käyttämistä kuvioista kehiteltyjä. ainut on siis Hokkaidolla elänyt alkuperäiskansa.Päivällisen päälle busseilimme jonku matkaa sairaalalle, ja siellä sitten yhdessä kokoustilassa pidettiin englannintunti, jonne ilmaantu peräti kolme oppilasta! Jotain farmaseutteja olivat, tai sensuuntasta toimintaa kuitenkin. Lisäksi minua ilahdutti kahviautomaatista saamaani teetä hörppiessä kuppiin printattu engris (=japanilaisten Google Translate -laatuinen englanninosaaminen).
Tämmöstä. Kävin eilen Ann-sensein ja Tomomin kanssa Asahiyaman eläinpuistossa, mutta siitä reissusta lisää myöhemmin.
torstaina, joulukuuta 31, 2009
kaksnollayksnolla
Ja näinhän se on... että täällä on vuosi(kymmen) jo vaihtunu.
Terui-san oli eteiseen varustanu tällaset uudenvuodentervetuliaishärpäkkeet(?)
Lepposaa tiikerin vuotta vain kotia ja kaikile!
Terui-san oli eteiseen varustanu tällaset uudenvuodentervetuliaishärpäkkeet(?)Lepposaa tiikerin vuotta vain kotia ja kaikile!
lauantaina, joulukuuta 26, 2009
Jouluttelua
Hei vaan taas, ja hyvää joulun aikaa kaikille! Meitsin jouluaatto meni oikeastaan samanlaisissa merkeissä ko muutki päivät. Tosin tapasin ruotsalaisen Ann-sensein, joka on täällä Matsumae Kaikanissa nyt tämän joululoman ajan. Syötiin myös Terui-sanin tekemää illallista, joka oli tavallista suurempi. Se oliki se minkä yhdisti suomalaiseen jouluun; että söi ittensä niin pahoin täyteen että tuli vatsa kipeäksi. :'3 Muuten ruoka oli sitä perusjapanilaista, riisiä kanaa, kalaa, misokeittoa....
Noh, löysin mie sentään pipareita (tosin ruottalaisia), kun tuolla Ionin ostoskeskuksessa on sellainen pieni myymälä missä on ulkomaalaista syötävää (siellä oli myös Fazerin hapankorppua....).
Kävin Ionissa tiistaina. Menin kävellen, mutta kun matka oli yhtä liukastelua ja sydämen ohilyöntejä, niin tulin sitte bussilla takaisin. Menomatkalla otin sillalta vähän kuvia, ko oli niin nätti sää. Tuuli siinä oli kyllä ihan kauhea, hyvä ettei lentäny pipo päästä. Kättäki oli hankala pitää vakaana siinä vastatuulessa.
Viime perjantaina olin joulujuhlissa. Olivat meän mangaklubin, ja parin muun klubin yhteiset. Siellä oli ihan hullusti mättöä, kaikennäköstä raksua ja karkkia ja herkkuja. Pelattiin bingoakin. Tapasin uusia ihmisiä ja puhuttiin animesta minun vähäisillä japanintaidoilla ja niitten mitättömillä englannintaidoilla. Mie tietenki unohin kamerat ja kännykät ottaa mukaan ni en saanu kuvia. Pyysin kyllä yhtä tyttöä laittamaan mulle sähköpostilla niitä, mutta näköjään sillä kestää...
Ihan oudolta tuntuu, kun täällä on kaupat auki normaalisti ja ihan muutenki arkinen meno näin joulun aikaan. Mutta täällä joulu onki ihan umpikaupallinen juhla. Jos kysys joltaki, että miks joulua vietethään, ni enpä tiä osaisko ne vastata oikein. Että näin, mie olen takaisin arjessa, paitsi ettei minun tartte mennä minnekkään... Tosin vois hakasta suupaasta vähän lisää ruokaa ja mättöä, uutta vuottaki ajatellen. Se on näile japanilaisilekki sitte vähän suurempi juhlanaihe. 2010 onkin muuten tiikerin vuosi.
Maistelin siellä krismasparteissa tällasia papuraksuja, ja oli sen verta hyviä että piti ostaa ittelekki. :3
Noh, löysin mie sentään pipareita (tosin ruottalaisia), kun tuolla Ionin ostoskeskuksessa on sellainen pieni myymälä missä on ulkomaalaista syötävää (siellä oli myös Fazerin hapankorppua....).
Kävin Ionissa tiistaina. Menin kävellen, mutta kun matka oli yhtä liukastelua ja sydämen ohilyöntejä, niin tulin sitte bussilla takaisin. Menomatkalla otin sillalta vähän kuvia, ko oli niin nätti sää. Tuuli siinä oli kyllä ihan kauhea, hyvä ettei lentäny pipo päästä. Kättäki oli hankala pitää vakaana siinä vastatuulessa.
Löysin myös pari pientä joululahjaa itelle :3
Viime perjantaina olin joulujuhlissa. Olivat meän mangaklubin, ja parin muun klubin yhteiset. Siellä oli ihan hullusti mättöä, kaikennäköstä raksua ja karkkia ja herkkuja. Pelattiin bingoakin. Tapasin uusia ihmisiä ja puhuttiin animesta minun vähäisillä japanintaidoilla ja niitten mitättömillä englannintaidoilla. Mie tietenki unohin kamerat ja kännykät ottaa mukaan ni en saanu kuvia. Pyysin kyllä yhtä tyttöä laittamaan mulle sähköpostilla niitä, mutta näköjään sillä kestää...
Ihan oudolta tuntuu, kun täällä on kaupat auki normaalisti ja ihan muutenki arkinen meno näin joulun aikaan. Mutta täällä joulu onki ihan umpikaupallinen juhla. Jos kysys joltaki, että miks joulua vietethään, ni enpä tiä osaisko ne vastata oikein. Että näin, mie olen takaisin arjessa, paitsi ettei minun tartte mennä minnekkään... Tosin vois hakasta suupaasta vähän lisää ruokaa ja mättöä, uutta vuottaki ajatellen. Se on näile japanilaisilekki sitte vähän suurempi juhlanaihe. 2010 onkin muuten tiikerin vuosi.
Maistelin siellä krismasparteissa tällasia papuraksuja, ja oli sen verta hyviä että piti ostaa ittelekki. :3
keskiviikkona, joulukuuta 16, 2009
Maikan Katsumae
Eli Matsumae Kaikan.
Tässä nyt näitä kuvia tästä vierastalosta sitte.
Olkkari, telkkari ja Teruis-san.
Tässä nyt näitä kuvia tästä vierastalosta sitte.
Meitsin huoneen "eteisestä"
Meitsin huoneen ovi ulkopuolelta. "VIP" Danin huone on sitte tossa oikealla.
Tatamihuone, tällä hetkellä vaatetettuna.
Yläkerran käytävä.
Portaitten juuressa.
Eteinen.
Alakerran käytävä eteisestä katottuna...
...ja olkkarista katottuna.
Olkkari, telkkari ja Teruis-san.
Lisää olkkaria.
Ja vimonen olkkarikuva.
torstaina, joulukuuta 10, 2009
LUCKYY~!
JES!
tänään tuli vihdoin äitin laittama joulupaketti!
SUKLAATA!!! <3
pitää vaan yrittää skarpata ja hillitä ittensä ettei vedä niitä kaikkea ennen ko joululoma ees kerkeää alkaa.
Kävin just äsken yliopistolla, kun Nagata-sanilta tuli meiliä, että ois laskua ja laskukuittia ja kirjettä siellä.
Hohoo, tätini kirje olikin löytänyt tiensä ihan yliopistolle asti... Kun äitin kanssa mietittiin, että josko se ei ole löytäny tänne ollenkaan ko on ollu matkalla jo aika kauan.... mutta
LISÄÄ SUKLAATA!!! <3<3<3
Selkeästi hyvä päivä! :3 Kiitokset sinne Karungin gängille! ÖuÖ
tänään tuli vihdoin äitin laittama joulupaketti!
SUKLAATA!!! <3
pitää vaan yrittää skarpata ja hillitä ittensä ettei vedä niitä kaikkea ennen ko joululoma ees kerkeää alkaa.
Kävin just äsken yliopistolla, kun Nagata-sanilta tuli meiliä, että ois laskua ja laskukuittia ja kirjettä siellä.
Hohoo, tätini kirje olikin löytänyt tiensä ihan yliopistolle asti... Kun äitin kanssa mietittiin, että josko se ei ole löytäny tänne ollenkaan ko on ollu matkalla jo aika kauan.... mutta
LISÄÄ SUKLAATA!!! <3<3<3
Selkeästi hyvä päivä! :3 Kiitokset sinne Karungin gängille! ÖuÖ
lauantaina, joulukuuta 05, 2009
Ai katos joulukuu!
Noni! Hei vaan taas! Huhhuh menipä kyllä nyt jälleen hävyttömän kauan päivittää, sori :'3 Nytki kyllä vielä vähän pitkittyy ko alko just Samurai High School telkkarissa, häätyy se kattoa! x3
Noni (taas). Höhö, tulipa leikattua hiukset. Tai siis... kampaaja leikkas. Tossa Pari viikkoa sitte, ko kävin kaupungilla, ni aattelin, että käväsen yhestä kampaamosta, jota mulle oltiin suositeltu, yrittämässä varata hiustenleikkuuaikaa. No eihän sitä tarttenu ees yrittää, pääsin heti leikattavaks (tai siis hiukseni pääs..)
Sattu niinki hyvin, että siellä oli tyyppi, joka osas jonku verran englantia, Ken nimeltään. Se sitte lekkas siis minun kuontalon, ja oli muutenki kauhean mukava. Puhuthiin siinä japania ja englantia ristiin rastiin ja oppipa se sanomaan "kiitos" suomeksi, oli tästä niin vallan iloissaan. Ja mie olin iloissaan että pääsin siitä vanhasta ylikasvaneesta rupukuontalosta eroon, huh. pitkästä aikaa vähän lyhyemmät hiukset, mahtavaa!
Kävipä myöskin niin että sain Yukihan avulla ostettua viime maanantaina hiusvärin. Tämä juurikasvu on minua hirvittäny jo piemmän aikaa, ni nyt koitti sille sitte kuolon hetket, tai no värjäys.
Länkkäreillehän hiustenvärjäys Nipponissa ei ole ihan maailman yksikertasin asia. Monesti olen mieki kuullu kauhutarinoita, mikä on ollu lopputulos, ko joku länkkäri menee kepeille kutreilleen truikkaahmaan aasialaisten hevosenharjahiuksille tarkotettuja hiusvärejä. No Eeva, kun oli täällä aiemmin vaihtaroinut, kerto, että hällä värjäilyt hoitu ihan ongelmitta, ni päätin mieki rohkastua. Drug storessa käytiin sitte, ja vähän meinas epätoivo hiipiä ko hyllyt notku vain kaikensävysiä ruskeita värejä (japskeillahan kaikilla on ihan pikimustat hiukset ni kauheasti tykkäävät värjäillä ruskeaksi, ja rohkeimmat sitte blondiksikki). Seinän vierestä viimein bongasin yhen rasian ja hiustupsumallin kera mustan värin! HURRAA!
Tiistaina sitte rupesin värjäyshommiin. Onneks ohjeet oli kuvallisina, niinkö kotopuolessaki, helpotti huimasti :3 Eka kokeilin vain pieneen osaan hiuksia kattoakseni, että meneekö vaaleaksi vai vihreäksi vai syttyykö palamaan, mutta mustaksihan tuo mömmö ja hiukset muuttuivat jotta ei muuta ko pruikkimaan! Ja ah, nyt on hiukseni musta kuin yö! <3 SUCCESS!
Värjätystä kuontalosta ei nyt kuvaa sattunu, mutta, noh. se on musta.
Nii. No ei kait siinä sitte.... muuta. nyt. Seuraavaksi taas pieni kuvabuffetti, olkaat hyvät:
Minun taidekirjamissio on päässyt käyntiin. Ostin tässä joku aika sitte manga-taiteilija Kazuya Minekuran taidekirjan (osa 6).
Minekura on niin jumala nuitten aiemmin mainittemieni Copic-tussien kanssa! Tuolta kirjasta löyty sopivasti näin jouluaiheinenki kuva, pistin malliksi. (molemmat kuvat siis väritetty Copiceilla<3)
Sitte koululta:
Valokuvauksen tunnilta:
Yliopiston etupiha
Yliopiston aula
Näkymä vaihtarityöhuoneen ikkunasta.
Yks päivä näky vuoret aika kivasti (tai no ei niin kivasti ko nuo koivut on vähän tiellä......)
Ostinpas vanukasdaifukun. ne on tollasia taikinaisia löllykkäpyörylöitä. tässä siis oli tollasta vanukasmönjää sisällä<3
Daifukuja on kyllä vaikka minkälaisia, pitää kyllä opetella jossain vaiheessa tekemään :3
Ja ainiin!! Ostin kameran! :D
Niin kun siis tuo valokuvauksen opettaja mulle tätä jo aiemmin yritti kaupitella ni nytpä sitte ostin. Canonin EOS Kiss X2. Spesial hinta 40 000 jeniä (~300€) Jes!
ei muuta tällä kertaa. Pistän myöhemmin otoksiani tuolta valokuvauskurssilta.
Adjö!
Noni (taas). Höhö, tulipa leikattua hiukset. Tai siis... kampaaja leikkas. Tossa Pari viikkoa sitte, ko kävin kaupungilla, ni aattelin, että käväsen yhestä kampaamosta, jota mulle oltiin suositeltu, yrittämässä varata hiustenleikkuuaikaa. No eihän sitä tarttenu ees yrittää, pääsin heti leikattavaks (tai siis hiukseni pääs..)
Sattu niinki hyvin, että siellä oli tyyppi, joka osas jonku verran englantia, Ken nimeltään. Se sitte lekkas siis minun kuontalon, ja oli muutenki kauhean mukava. Puhuthiin siinä japania ja englantia ristiin rastiin ja oppipa se sanomaan "kiitos" suomeksi, oli tästä niin vallan iloissaan. Ja mie olin iloissaan että pääsin siitä vanhasta ylikasvaneesta rupukuontalosta eroon, huh. pitkästä aikaa vähän lyhyemmät hiukset, mahtavaa!
Kas tässä foto:
Kävipä myöskin niin että sain Yukihan avulla ostettua viime maanantaina hiusvärin. Tämä juurikasvu on minua hirvittäny jo piemmän aikaa, ni nyt koitti sille sitte kuolon hetket, tai no värjäys.
Länkkäreillehän hiustenvärjäys Nipponissa ei ole ihan maailman yksikertasin asia. Monesti olen mieki kuullu kauhutarinoita, mikä on ollu lopputulos, ko joku länkkäri menee kepeille kutreilleen truikkaahmaan aasialaisten hevosenharjahiuksille tarkotettuja hiusvärejä. No Eeva, kun oli täällä aiemmin vaihtaroinut, kerto, että hällä värjäilyt hoitu ihan ongelmitta, ni päätin mieki rohkastua. Drug storessa käytiin sitte, ja vähän meinas epätoivo hiipiä ko hyllyt notku vain kaikensävysiä ruskeita värejä (japskeillahan kaikilla on ihan pikimustat hiukset ni kauheasti tykkäävät värjäillä ruskeaksi, ja rohkeimmat sitte blondiksikki). Seinän vierestä viimein bongasin yhen rasian ja hiustupsumallin kera mustan värin! HURRAA!
Tiistaina sitte rupesin värjäyshommiin. Onneks ohjeet oli kuvallisina, niinkö kotopuolessaki, helpotti huimasti :3 Eka kokeilin vain pieneen osaan hiuksia kattoakseni, että meneekö vaaleaksi vai vihreäksi vai syttyykö palamaan, mutta mustaksihan tuo mömmö ja hiukset muuttuivat jotta ei muuta ko pruikkimaan! Ja ah, nyt on hiukseni musta kuin yö! <3 SUCCESS!
Kauhistelkaatten järkyttävää juurikasvua!!!
Värjätystä kuontalosta ei nyt kuvaa sattunu, mutta, noh. se on musta.Tässä tämä hiusväripakkaus. Cool Black eli kuuru burakku.
Nii. No ei kait siinä sitte.... muuta. nyt. Seuraavaksi taas pieni kuvabuffetti, olkaat hyvät:
Minun taidekirjamissio on päässyt käyntiin. Ostin tässä joku aika sitte manga-taiteilija Kazuya Minekuran taidekirjan (osa 6).Seuraavaks luontonurkka. Äiti ja isä ko tykkää bongailla lintuja, ni tässäpä täältä pari bongaamani (korppien lisäksi).....
Sitte koululta:
Tässä tosi tosi tosi surkea kuva maalauskurssilla tekemästäni taulusta. Valkotasapaino on päin persettä joten värit vähän heittää... mutta noh.. onpa kuva kuitenki.
Valokuvauksen tunnilta:
Yliopiston etupiha
Yliopiston aula
Näkymä vaihtarityöhuoneen ikkunasta.
Yks päivä näky vuoret aika kivasti (tai no ei niin kivasti ko nuo koivut on vähän tiellä......)MUMS!
Ostinpas vanukasdaifukun. ne on tollasia taikinaisia löllykkäpyörylöitä. tässä siis oli tollasta vanukasmönjää sisällä<3Daifukuja on kyllä vaikka minkälaisia, pitää kyllä opetella jossain vaiheessa tekemään :3
Ja ainiin!! Ostin kameran! :D
Niin kun siis tuo valokuvauksen opettaja mulle tätä jo aiemmin yritti kaupitella ni nytpä sitte ostin. Canonin EOS Kiss X2. Spesial hinta 40 000 jeniä (~300€) Jes!ei muuta tällä kertaa. Pistän myöhemmin otoksiani tuolta valokuvauskurssilta.
Adjö!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
