Järkihän tässä meinaa lähteä!

...ja vielä niin monella tavalla.

Olen nähny tosi monta unta siitä, kuinka olen vielä lähdössä Japaniin, siis siitä edellisestä päivästä. Ei net ole mithään painajaisia, mutta sillai, että kenen kans hengaan ja mitä tehen ja näin. Sitte näin kerran unta, että olin käymässä takasin Pellossa, ko sielä oli yläasteella jotku yleiset "kemut". Tässä joku aika sitte näin unta siitä, miten olin paluumatkalla Japanista Suomeen. Hillitöntä häsläämistä, mentiin vielä Yhdysvaltojen kautta jostain syystä. Ja sitte kotona mulla oli kaappi täynnä kaikenlaista suklaata ja muuta karkkia ja sälää, jota olin saanu ilmaseksi niiltä lennoilta. Ja suklaasta puheen ollen olen nähnyt suomalaisesta suklaasta myös unia, kuinka hamstraan sitä ihan älyttömästi.
Että vielä ei meinaa oikein pää ymmärtää, missä ollaan. Ehkä pitäis pyöriä enempi tuolla ihmisten ilmoilla...

Ja edelleen suklaasta: nimittäin oikeasti meinaa lähteä järki karkkipussien kans...

...tämän takia:

!!! SIIIIS!! Joka ikinen on pakattu omaan pieneen nättiin muoviinsa! ARGH! Ja joo, myönnetään, että se ärsyttää kun se hidastaa minua ahtaamasta niitä kourakaupalla suuhun, mutta enempi kyllä ärsyttää se, mitä hullua tuhlausta se on! Ihan hulluna roskaa! Voi kuinka tulikaan ikävä Suomen sirkusaakkosia ja oikeasti ihan mitä vain muuta karkkipussia. ;_; Kyllähän mie tämänki nihkeän seikan tiesin Japanista, mutta silti tällanen ärsyttävä yliyksittäispakkaaminen ottaa niiiiiiin päähän. Noh, mie ko kuitenki olen enenpi sulkaalevyjen kuluttaja (jotka täällä on pakattu yllättävän kohtuullisesti) niin pysyttelen sitte niissä, ja säästän tämmöset turhuudet sitte joihinki yhteisrientoihin.

Järki meinas myöski lähteä viime perjantaina, kun aamukuudelta heräsin hillllllllittömään vatsakipuun. Huhhuh. Säästän arvon lukijat yksityiskohdilta, mutta kitumista jatku vielä lauantaihinki, tosin ei niin raastavana. Sunnuntaina oli vielä liikkuminen vähän hankalaa, mutta tämä päivä on menny jo ihan mukavasti. Viikonloppu meni lukiessa matkalukemiseksi varaamaani seittemättä Potteria (jonka olin saanu vain alotettua itse matkalla). Terui-san sano, että olivat lääkekaupassa arvelleet tämän johtuhneen stressistä, kun en kerta mithään ouvompaa ollu syöny.... en tiä sitte, emmie sillai tietosesti ole stressanu ainakhaan, mutta onhan tämmönen suuri muutos elämässä ja elämisessä pakostaki jonku verran stressaavaa. Tiedä häntä.

Se niistä järjettömyyksistä. Täällä on nyt parveillu ruottalaisia, ja käytiin eilen kaupungilla isakayassa (syö ja/tai juo niin paljon ko haluat -mesta) sekä international bar The Denissä. ...jaaaaa tottakai unohdin ottaa kameran mukaan. Mutta tuleepa niitä toisiaki kertoja tässä. :3